Aamu1

Tunnen oksien varjojen leikittelevän kasvoillani. Auringon lämpö tulee ja katoaa. Avaan silmäni ja huone kylpee auringon valossa. Pöly leijailee hitaasti ilmassa. En jaksaisi, mutta on aika nousta. Työnnän peiton päältäni ja pölyn määrä auringonsäteessä lisääntyy. Singuttelen hetken, koko kroppani on jäykkä. Keski-iän onnea, ajattelen. Nousen istumaan, lattia on hätkähdyttävän kylmä, kun asetan siihen unenlämpöiset varpaani. Kissa raapii jo oven takana. – Lopeta, tulen ihan juuri, karjaisen kissalle. Tapansa mukaan se jatkaa raapimistaan. Joka-aamuinen rituaali on käynnissä.

Pohdin tätä päivää, yritän muistella, mitä kaikkea tänään pitikään tehdä. On pakko selata kännykän kalenterista. Pystyn elämään päivän kerrallaan ahdistumatta. Helvetti, ensimmäinen palaveri alkaa verkossa jo puolen tunnin päästä. Siihen meni rauhallinen aamuherääminen. Rauhallinen hetki kissan kanssa ja ylipäätään itsensä kokoaminen taas uuteen päivään. Tarvitsen aamuisin hetken, jolloin kokoan itseni, asetan suojamuurini riittävän korkeaksi ja paksuksi, jotta pystyn selviämään kaikista päivän kohtaamisista ja vastoinkäymisistä ilman suurempia naarmuja. Olisi tietenkin voinut ihan itse huolehtia asiasta ja laittaa kello soimaan.

Ei aikaa hukattavaksi, ajattelen ja nousen ylös. Lattialla ovat kasassa vielä eiliset vaatteeni. En ehdi hakea puhtaita, joten pukeudun niihin. Hienoinen hien haju tulvahtaa sieraimiini vetäessäni paitaa ylleni. Onneksi on etäpäivä. Kukaan muu ei minua haista paitsi kissat ja ne eivät juurikaan välitä.

Jalkaan vielä mummon neulomat villasukat. Sain ne lahjaksi mummon viimeisenä jouluna. Mummo ei enää ollut aivan tolkuissaan ja sukatkin ovat hieman eri paria. Mummon neulevarastosta löytyy sukkia vielä useamman vuoden tarpeiksi, mutta nämä ovat tunteikkaammat. Muistan mummon värisevällä käsialalla kirjoitetun Hyvää joulua -toivotuksen. Mummo oli aina minulle tärkeä ihminen elämässä. Ihminen, joka uskoi minuun pyyteettömästi, vaikka muut olisivat jo luovuttaneet. Uskon olevani parempi ihminen juuri hänen vuokseen, jos minua edes voi kutsua paremmaksi ihmiseksi.

Ovelta kuuluu jälleen rapinaa. Kissat eivät enää jaksa odottaa kauan aamuannostaan. Nousen ylös ja avaan oven. Kolme kissaa ryntää kyhnyttämään jalkoihini. Rakkauden määrä on suunnaton. Annan katseen kiertää olohuoneessani. Kirpparilta ostetut huonekalut luovat vastakohdan nurkassa olevaan työnurkkaukseeni, jossa kolmen näytön ympäröimänä ovat teknologian huippuvälineet valmiina toimintaan. Plyysisohvien 70-lukulaisuus himmenee työtuolini nahan hohteessa.

Kissat pyörivät jaloissani niin, että lähes kaadun.

 – Menkääs nyt vähän kauemmas, sanon aamunkarhealla äänellä.

– Miau, on ainut vastaus.

 – Miau, vähän tiukemmin.

-Kyllä, kyllä, saatte ruokaa, sanon ja otan kaapista kissanruokapussin. Täytän ruokakupit ja laitan teeveden kiehumaan. Kissat ovat rauhoittuneet. Kaadan teesihtiin Edinburgista tuomaani skottilaista aamuteetä. Vahvan teen tuoksu saa mieleni rauhoittumaan. Laitan paahtimeen kaksi paahtoleipää. Tunnen rauhan alta jo kuplivan kiireen luoman innostuksen. Vaikka kuinka pidänkin rauhallisista aamuista, rakastan kiirettä ja töitä. Teen juuri sitä, missä olen hyvä. Voitelen leivät voilla ja kannan ne teemukin kanssa tietokoneen eteen.

Avaan videopuhelun suojatulla yhteydellä.

-Dimitri, kak dela? Kysyn sujuvalla venäjällä.

-Just fine boss, hän vastaa. Dimitri ei ole kansikuvapoika, mutta luotettavin alaiseni. Hän käy läpi bisnesten tilanteen sujuvalla englannin kielellä. Vaikka osaankin venäjää, olen vaatinut työasioiden hoidossa käytettävän englantia. Se on rajoittanut työntekijämahdollisuuksiani, mutta olen ollut järkkymätön, kuten aina.

-Any problems? Kysyn tietäen niitä olevan.

-Just one boss, mr. Virtanen. Something should be done to him, Dimitri sanoo.

-I know, I’m on to it, sanon ja suunnitelma päässäni alkaa hahmottua. Leave him to me. He’ll be dealt today.

Katkaisen puhelun ja tartun kännykkääni. Haen yhteystiedoista oikean henkilön tiedot. Painan soita ja odotan vastausta. Nostan kasvoilleni viekoittelevan hymyn, joka ei ulotu silmiini asti. Ne pysyvät yhtä jäisen kylminä kuin aina.