Jos vaikka kirjoittaisi

Hae tästä blogista

Katti

päiväys: maaliskuuta 27, 2021

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Olen kissa.

olen katti,

jossa kirput elävät.

Olet syli,

jossa kirppuni eivät häiritse.

Runot

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Ahdistuksen iso ahteri

Taas tunnen sen, puristavan tunteen rintakehälläni kuin joku olisi istuttanut siihen leveän takapuolensa. Tunnen tuon takapuolen. Se on tuttu monista kerroista. Tiedän sen jokaisen muhkuran ja terävän luun. Se käy luonani. Joskus useammin, joskus harvemmin, mutta aina se tulee pyytämättä tai ilmoittamatta kuin ärsyttävä ystävä. Ei auta, vaikka et avaisi ovea, se tulee sisään omalla avaimellaan ja valtaa mieleni, jos en ehdi estää. Tällä kertaa se hyökkäsi alakautta, suoraan jalkojen välistä ja hypähti rinnalleni. Vielä se ei ehtinyt päähäni, vielä on mahdollisuuksia. Ahdistus on normaalia. Se ei juuri lohduta ahdistunutta. ”Kaikki ahdistuvat joskus” ei myöskään auta. Ahdistus on hyvin subjektiivinen kokemus. Pahimmillaan se tuntuu kuin kuolisi. Kuin ei saisi happea, kuin rinta räjähtäisi, kuin päässä pyörisi vain yksi ajatus ja jokaisella pyörähdyksellä ajatus kasvaisi isommaksi ja isommaksi, kunnes tuntuu kuin pääkin räjähtäisi. Ahdistus herättää yöllä, valvottaa illalla ja yllätt

Tekoäly kirjoittajayhteisönä

Kirjoittajayhteisönä tekoäly? [1] Perinteisesti tietokonetta on pidetty kirjoittajan apulaisena, joka huomauttaa kirjoitusvirheistä ja auttaa ylipäätään hallitsemaan suunnatonta tietomäärää. Mitä jos tulevaisuudessa kirjoittaja onkin tekoäly, jota ihminen vain avustaa antamalla sille suunnan? Mitä jos luovuus siirtyykin meistä ihmisistä tekoälylle? Entä, kun tekoäly kirjoittaa runon tai tuottaa proosaa. Voiko tekoäly kirjoittaa jotain syvällistä ja taiteellista? Eikö se ole vain meidän ihmisten etuoikeus? Tai voisiko tekoäly korvata kirjoittajayhteisön? Blomberg (2013, 32) toteaa kirjoituksessaan, että hän ei koe tietokoneavusteisen kirjoittamisen olevan todellista yhteiskirjoittamista. Vuonna 2013 tietokone pystyi vain tuomaan kirjoittajalle algoritmien kautta apua jäsentämiseen tai tiettyjen samankaltaisuuksien löytämiseen. Vuoden 2013 jälkeen tekoäly on kehittynyt huimaa vauhtia. Tekoälyn pelätään pian korvaavan ihmiset ylipäätään, kuten Stephen Hawking varoitti vuonna 2017 Wi

Päivä Ateenassa

Auringon ensimmäiset säteet hehkuvat punaisina luomieni takaa. En jaksa vielä, ajattelen ja pidän silmäni kiinni. Ilta venyi pitkäksi. Istuimme pitkän pöydän äärellä syöden ja juoden; minä, Perikles, Sokrates ja tämän kaksi ystävää. Keskustelimme sodasta, ihmisyydestä ja Ateenasta. Sokrateen ystävistä toinen Alkibiades oli luonamme ensimmäistä kertaa. Näin hänen kasvoillaan epäuskon, kun kykenin väittelemään sujuvasti sodankäynnistä Perikleen kanssa. ”Eikö hän olekin ihmeellinen”, Sokrates kuiskasi Alkibiadesin korvaan. ”Olen aina luullut, että naisilla ei ole aivoja”, tämä vastasi. Aivoja tai ei, mutta olin hurmannut jälleen yhden miehen älylläni. Käsi kiertyy lanteelleni ja tunnen erektion painavan takapuoltani. Hymynkare kutittelee suupieliäni. Avaan silmäni ja katson rinnoillani lepäävää kättä. Se on taisteluiden kovettama, mutta kosketuksessaan kuitenkin hellä. Sormet ovat pitkät ja aistikkaat. Peukalon tyvestä lähtee arpi, joka jatkuu pitkälle käsivarteen. Arpi on tuttu j

Sisällön tarjoaa Blogger