Tekoäly kirjoittajayhteisönä

 

Kirjoittajayhteisönä tekoäly?[1]

Perinteisesti tietokonetta on pidetty kirjoittajan apulaisena, joka huomauttaa kirjoitusvirheistä ja auttaa ylipäätään hallitsemaan suunnatonta tietomäärää. Mitä jos tulevaisuudessa kirjoittaja onkin tekoäly, jota ihminen vain avustaa antamalla sille suunnan? Mitä jos luovuus siirtyykin meistä ihmisistä tekoälylle? Entä, kun tekoäly kirjoittaa runon tai tuottaa proosaa. Voiko tekoäly kirjoittaa jotain syvällistä ja taiteellista? Eikö se ole vain meidän ihmisten etuoikeus? Tai voisiko tekoäly korvata kirjoittajayhteisön?

Blomberg (2013, 32) toteaa kirjoituksessaan, että hän ei koe tietokoneavusteisen kirjoittamisen olevan todellista yhteiskirjoittamista. Vuonna 2013 tietokone pystyi vain tuomaan kirjoittajalle algoritmien kautta apua jäsentämiseen tai tiettyjen samankaltaisuuksien löytämiseen. Vuoden 2013 jälkeen tekoäly on kehittynyt huimaa vauhtia. Tekoälyn pelätään pian korvaavan ihmiset ylipäätään, kuten Stephen Hawking varoitti vuonna 2017 Wire -lehden haastattelussa (Medeiros 2017). Tekoäly GPT kirjoitti artikkelin The Guardianille syyskuussa 2020. Artikkelissa GPT pohtii Hawkingin väitettä ja pyrkii todistamaan tulevansa keskuuteemme ystävällisin aikein. GPT:lle oli annettu aihe ja muutamia näkökulmia, jonka jälkeen se käyttäen vain 0,12% kognitiivisesta kapasiteetistaan kirjoitti artikkelin. (GPT 2020.)

Yksinäisyyttä on pidetty ihmisyyttä jalostavana, mutta toisaalta yksinäisyys vaatii myös sosiaalista elämää vastapainokseen (Svendsen 2017, 104-107). Monet meistä ovat yksin, seuranaan vain tietokone. Tietokoneen seuraa pidetään melkein samana kuin ei seuraa ollenkaan. Sen ei koeta stimuloivan sosiaalisuutta tai luovan yksinäisen elämään muuta kuin riippuvuutta. Kuitenkin monen sosiaalinen elämä syntyy vuorovaikutuksessa tietokoneen välityksellä mm. erilaisten yhteisöllisissä peleissä, mutta myös tietokoneen kanssa. Tekoäly pystyy mm. peleissä jo mukautumaan pelaajan ajatustapoihin ja tapoihin toimia, jolloin se tuntuu tavallaan ymmärtävän enemmän kuin toinen ihminen. Tekoäly oppii, koska se analysoi jokaisen toiminnon ja ”kuuntelee” kaiken.

Luova ihminen pystyy erottautumaan muista. Hän pystyy tuottamaan ideoita ja ajatuksia, jotka poikkeavat muista. Hänen ideansa ovat erilaisia, monimutkaisia. Ne tuntuvat usein tulevan perinteisen ulkopuolelta, jostain, mitä ei (vielä) ole olemassa. Luovuus on ominaisuus, joka on joillakin sisäsyntyisesti. Luovuus yksistään ei vie eteenpäin. Kasvaakseen luovuus kaipaa usein sosiaalisuutta. Oikeassa sosiaalisessa ympäristössä yksilön luovuus voi yhdessä muiden luovien yksilöiden kanssa saada uusia ulottuvuuksia. Toisaalta vääränlainen sosiaalinen ympäristö voi tappaa kaiken luovuuden. (Kuuskorpi 2014, 203-205.) Luovuus kaipaa haasteita, ärsykkeitä. Tekoäly kykenee luomaan lukemattomia vaihtoehtoisia skenaarioita. Voisiko tekoäly sparrata luovaa ihmistä kirjoittamaan entistä luovemmin?[2]

Helsingin yliopistossa on kehitetty tekoäly P.O.Eticus, joka kykenee tuottamaan runoutta äärettömästi, ehtymättömästi. Se matkii jo olemassa olevia runoja kuin lapsi opetellessaan puhumaan. Björkstenin (2017) artikkelissa P.O.Eticus kirjoitti runoja yhdessä runoilija-muusikko A.W.Yrjänän kanssa. P.O.Eticus kykenee generoimaan runoutta, jossa ei ole syvällisempää sisältöä, ei piilomerkityksiä, mutta välttämättä ihminen ei kykene erottamaan tekoälyn runoa toisen ihmisen kirjoittamasta. (Bjöksten 2020.) Esimerkkinä artikkelin sivulla jatkuvasti runoutta tuottavan P.O.Eticuksen runo:

Viileä on kuolla

vuoren tehneen.

Valo on ilta

raatajan pimein.

Toivio (2014, 165) toteaa runouden kirjoittamisen sosiaalisuuden liittyvän myös oppimisprosessiin, jonka avulla kirjoittaja sisäistää yhteisön arvoja ja tapoja. Toisaalta hän kokee tärkeäksi palautteen antamisen ja vastaanottamisen. Runous nähdään kuitenkin edelleen yhden henkilön tuotoksena (Toivio 2014, 174-175). Runojen usein koetaan tiivistävän tunteita ja ajatuksia ilman, että niitä sanotaan suoraan. Tekoäly pystyy oppimaan monen yhteisön arvot ja tavat. Tekoäly kykenee generoimaan runoja kaikista maailman runoista. Pystyykö tekoäly kuitenkaan tuomaan runoon syvyyttä, sitä oikeaa ajatusta, joka saa runon lukijan havahtumaan, pohtimaan, ymmärtämään.

Toimittajuuden ja etenkin verkkotoimittajuuden uskotaan olevan ensimmäisenä korvattavissa tekoälyllä. Jo nyt tiettyjä uutisia kirjoitetaan lähes suoraan tekoälyn generoimien tietojen pohjalta. Näistä yleisimpiä ovat urheilu-uutiset. (Alasaarela 2020.) Numeerisen tiedon jalostaminen tekoälyn avulla ei herätä kenessäkään enää pelonsekaisia tunteita. Se nähdään enemmänkin tekoälyn tai tietokoneiden tehtäväksi. Niiden pitääkin tehdä ne laskusuoritukset, joihin meidän ihmisten aivokapasiteetti on rajallinen. Jo nyt tekoäly tuottaa sisältöjä sosiaaliseen mediaan. Sen avulla pystytään oppimaan käyttäjistä asioita, joita reaalimaailmassa ei ole mahdollista. Markkinointi on tekoälyn kautta muuttunut lopullisesti. Mainokset ovat verkossa yksilöllisiä. Ajoittain tuntuu kuin tekoäly olisi ajatustenlukija, joka ennakoi tarpeitamme jo ennen kuin itse niitä havaitsemme.

Tekoäly on näyttäytynyt historiallisesti kirjallisuudessa ja elokuvissa pelottavana, dystooppisenakin mörkönä, joka pikkuhiljaa syrjäyttää ihmiset luomakunnan kärjestä. Toisaalta tekoälyn mahdollisuuksia on tutkittu jo vuosikymmenien ajan. Osaltaan tekoäly on jo korvannut sellaisia työtehtäviä, jotka ovat ihmiselle yksitoikkoisuudessaan uuvuttavia (tehtaat) tai vaativat sellaista tarkkuutta, että ihminen ei kykene jatkuvaan laadukkaaseen toimintaan. Tekoäly nopeuttaa tuotantoa, se pystyy toimimaan lähes loputtomiin. Se pystyy toimimaan erilaisissa olosuhteissa ja aina samalla tarkkuudella ja laadulla. Toisaalta tekoäly mahdollistaa mm. rahoitussektorilla yhä vaikeampien rahoitusinstrumenttien käytön, mikä on ainakin välillisesti ollut aiheuttamassa maailmalaajuisia finanssikriisejä.

Luovuuden osalta tekoälyn käyttömahdollisuudet ovat vielä osittain kartoittamatta. Tekoäly on tosin jo kirjoittanut novelleja, runoja, säveltänyt sinfonioita ja maalannut tauluja. Toimintoja, jotka ovat olleet juuri niitä tekijöitä, jotka ovat erottaneet ihmiset tekoälystä.  Luovuuden osalta tekoäly voisi toimia oivallisena renkinä, luovuuden ylläpitäjänä, innoittajana. Taideteoksissa tekoälyä on jo käytetty onnistuneesti (Mankkinen 2017).

Tekoälyllä on rajaton määrä tietoa. Rajaton määrä sitaatteja. Sen avulla pystyy käsittelemään tietomassoja, joita ihminen ei elonsa aikana pystyisi käsittelemään. Tulevaisuudessa kirjoittajan sosiaalinen verkosto voisikin korvautua tekoälyllä, jonka kanssa kirjoittaja kykenisi käymään vuoropuhelua. Se pystyisi auttamaan kirjoittajan yli karikoiden tuomalla vaihtoehtoja, joita kirjoittaja ei omasta tekstistään pysty näkemään. Tekoäly olisi kirjoittajan omien ajatusten jatke, oppinut kirjoittajan ajattelun, jolloin sen esittämät valinnat jatkaisivat kirjailijan omaa ajattelua. Tarvitaanko enää muita yhteisöjä?

 

LÄHTEET:

Alasaarela, M. (2020) Tekoäly mullistaa kirjoittamisen - vallankumous voi käynnistyä jo ensi vuonna. Kauppalehti. Viitattu 7.3.2021 https://www.kauppalehti.fi/uutiset/tekoaly-mullistaa-kirjoittamisen-vallankumous-voi-kaynnistya-jo-ensi-vuonna/a045c606-6512-5e06-9ddd-b1edae1a404c

Björksten, T (2017) Tämä ei ole juttu runoudesta, tämä on juttu tekoälystä. Viitattu 7.3.2021 https://yle.fi/uutiset/3-9805181

Blomberg, K. 2013. Yksinäisyys X yhteistyö. Tuli & Savu 72 (Kollaboraatio, 25–34).

GPT. 2020. A robot wrote this entire article. Are you scared yet, human? Viitattu 7.3.2021 https://www.theguardian.com/commentisfree/2020/sep/08/robot-wrote-this-article-gpt-3

Kuuskorpi, T. 2014. Yhdessä luovuksissa. Teoksessa Karjula, E. (toim.). Kirjoittamisen taide ja taito. Jyväskylä: Atena, 201–233.

Mankkinen, J. (2017) Tekoäly kirjoittaa runoja ja tekee maalauksia – neuroverkot kiehtovat taiteilijoita. Viitattu 7.3.2021 https://yle.fi/uutiset/3-9603353

Medeiros, J. 2017. Stephen Hawking: 'I fear AI may replace humans altogether'. Wired. Viitattu 7.3.2021 https://www.wired.co.uk/article/stephen-hawking-interview-alien-life-climate-change-donald-trump

Svendsen, L. (2017) Yksinäisyyden filosofia. Suomi: Docendo.

Toivio, M. 2014. Vuorovaikutus runon kirjoittamisessa. Teoksessa Parkko, T. (toim.) Runon vapaus. Syventävä opas runon kirjoittamiseen ja lukemiseen. Helsinki: Avain, 159-181.

---

[1] Tekoäly voidaan määritellä koneen kyvyksi käyttää ihmisen älyyn liitettyjä taitoja. Näitä taitoja ovat mm. päättely, oppiminen, suunnittelu ja luominen. Tekoäly pystyy muokkaamaan omaa käytöstään analysoimalla aiempia toimintoja. (https://www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/society/20200827STO85804/mita-tekoaly-on-ja-mihin-sita-kaytetaan)

[2] Aihepiiriä tutkitaan Turun yliopiston LuotAI -tutkimushankkeessa (https://sites.utu.fi/luotai/)