Yhteisen hyvän puolesta

 

Liikkeen ovi aukeaa. Siihen kiinnitetty kello kilahtaa laiskasti. Huhtikuinen harmaus yrittää tunkea kävelykadulta sisälle liikkeen lämpöön. Se saa jo jalkansa melkein oven väliin, kunnes kaasujousi pamauttaa oven kiinni.

- Huomenta, sanoo liikkeeseen astuva nainen, minulla on aika klo 9 Lissulle.

- Huomenta, sanoo asiakkaan hiuksia pesevä nainen, jonka nimikyltissä lukee Ellu, istu odottamaan hetkeksi, Lissu ei ole vielä tullut. Ilmoitti, että on auton kanssa ongelmia.

Nainen riisuu takkinsa ja laittaa sen naulakkoon. Hän istuutuu odottamaan ja selailee hajamielisesti lehteä, jonka kannessa Antti Tuisku vannoo Rovaniemen olevan hänen henkinen kotinsa. 

- Sanoiko Lissu, kauanko hänellä menee? On vähän kiire aamu, nainen kysyy.

- Ei sanonut, sanoi vain, että tulee niin pian kuin mahdollista. Haluaisitko kahvia tai teetä odottaessasi? 

- Voisin ottaa kupin kahvia, jäi aamukahvit juomatta, nainen vastaa.

Ellu poistuu takahuoneeseen ja palaa pian takaisin mukanaan kupillinen kahvia sekä maitotölkki.

- Käytätkö maitoa? hän kysyy.

- Ei kiitos, juon yhtä mustana kuinka sydämeni lyö, nainen naurahtaa ilottomasti.

- Okei, Ellu mumisee ja vie maidon takaisin.

Nainen hörppää kahviaan ja selaa lehteä. Samalla hänen puhelimensa alkaa soimaan. Nainen kaivaa sen laukustaan ”Don´t fear the reaper” soi hetken ennen kuin nainen hylkää puhelun. Hänen huulensa vetäytyvät tyytymättömäksi viivaksi hänen tuijottaessaan kännykkäänsä. Nainen laittaa sen takaisin laukkuunsa ja hörppää kahviaan irvistäen. Kampaamo ei ole tunnettu kahvistaan. Puhelin alkaa soida uudelleen ja nainen tempaa sen vihaisesti esiin.

- Mitä? hän kysyy töykeästi. Olen kampaajalla. Joo, tulen kyllä lounaalle. Ihan sama, kyllä mä tiedän, mitä pitää sanoa. Joo, yritti soittaa äsken. Hyeenat eivät vain jätä rauhaan. Joo, joo. Moi.

Nainen huokaisee tyytymättömästi. Samalla kampaamon ulko-ovi aukeaa. 

- Voi kauheeta, anteeksi, että olen myöhässä. Mun auto ei vain lähtenyt käyntiin. Tää kosteus. Se ei vaan toimi. Mä laitan yhtäkkiä vain essun ja aloitetaan sitten. Istu vaikka tuohon. Lissu sanoo ja juoksee takahuoneeseen.

Nainen nousee ja istuutuu Lissun osoittamaan tuoliin. Samassa Lissu ryntää jo takaisin mukanaan kaapu, jonka hän levittää naisen olalle.

- No, nii, mitäs tehtäis tänään? hän kysyy.

Nainen katsoo itseään peilistä ja vilkaisee sitten Lissua.

- Ihan vain pesu, siistiminen ja kampaus, kuten sanoin jo aikaa varatessa.

- Niinhän se oli. Sori, mä en vain muistanut. On ollut kaikenlaista viime viikkojen aikana, että en ole ihan kauheasti ehtinyt ladata akkuja. Lissu selittelee.

Nainen ei vastaa, tuijottaa vain peilikuvaansa.

- No, aloitetaan sitten pesulla, Lissu sanoo. Tänne, ole hyvä,

Nainen nousee ja lähtee pesupaikalle päin, kun hänen puhelimensa alkaa jälleen soida.

- Ihan hetki, laitan tämän kokonaan pois päältä. Eivät pysty hetkeäkään olemaan ilman, että kysyvät jotain. 

Nainen penkoo puhelimen laukustaan ja sammuttaa sen.

Lissu kastelee naisen hiuksen lämpimällä vedellä ja vaahdottaa shampoota. Nainen sulkee viimein silmänsä. Rypyt hänen suupielissään eivät kuitenkaan rentoudu. Kireys tuntuu myös Lissun käsissä tämän hieroessa naisen päänahkaa. 

- Mä lähden nyt käymään tukussa, sanoo Ellu, jonka asiakas pukee takkia ylleen. Tarvitko jo-tain vielä?

- Ei, kaikki on siinä listassa. Oo ihan rauhassa vaan, mulla on tän jälkeen kans tyhjää, joten aattelin lähteä lounaalle. Laita ovi lukkoon lähteissäs, haluan oikeesti lähteä lounaalle. Lissu vastaa nauraen.

- Okei, tuun kahden maissa, Ellu vastaa.

Ovi kolahtaa. Lissu painelee pyyhkeellä naisen hiuksia kuivaksi. 

- Ole hyvä, mennään sitten siistimään.

Nainen istuutuu. Hän katsoo tuimasti Lissua peilin kautta.

- Minulla olisi vähän kiire. Ihan yksinkertainen kampaus vaan sitten.

- Selvä juttu, laitetaan vaikka ihan helppo nuttura, Lissu sanoo ja selvittelee naisen hiuksia.

Nainen tuijottaa tyhjyyteen Lissun leikatessa latvoja. Kampaamo on täysin hiljainen, liian hiljainen.

- Niin, tässä on ollut kaikenlaista. Tässä on kuhistu, kun kaupunki päätti korottaa parkkimaksu-ja. Meille keskustan yrittäjille se oli aikamoinen järkytys, kun toi Puuvillakin on vienyt jo asiakkaita. 

Sanat purskahtavat Lissun suusta. Voi ei, hän ajattelee, olisi pitänyt olla vain hiljaa.

- Niin, nainen vastaa. Joskus on tehtävä vaikeita päätöksiä yhteisen hyvän vuoksi.

- Yhteisen hyvän, Lissu puuskahtaa, mitä hyvää tulee siitä, että keskusta autioituu. En kyllä tajuu tuollaisia päätöksiä.

- En yhtään ihmettele, nainen sanoo ivallisesti, tavallisten kadulta revittyjen on usein vaikeaa ymmärtää numeroita. Siihen tarvitaan kuitenkin korkeakoulutus. Kyllä laskelmat osoittivat selkeästi, että päätös on kannattava.

- Niin, numerot on tietty selkeitä, Lissu mumisee ja yrittää muistella asiakkaan nimeä. 

Jaana Hietaportti, nimi juolahtaa Lissun mieleen ja samalla hän muistaa, missä näki nimen viimeeksi. se oli allekirjoituksena päätöksessä, jonka hän oli saanut kaupungintalolta. Kieltävä päätös valitusoi-keudesta koskien valtuuston päätöstä. Lissu siloittelee nutturaa ja suhauttaa hiuskiinnettä. Nainen tuijottaa Lissua tuimasti peilin kautta edelleen tyytymättömänä ja kärsimättömänä.

- Ei enää kauan. Trimmaan vielä niskavillat partaveitsellä. Lissu sanoo ja kaivaa veitsen laati-kosta.

Nainen vilkaisee seinällä olevaa kelloa ja huokaisee alistuen.

- Nää onkin kasvaneet melkoisesti. Lissu sanoo ja leikkaa niskasta hiuksia.

Lissu pyyhkäisee niskavillat lattialle ja sipaisee muutaman karanneen hiuksen kiinni nutturaan.

- Yhteisen hyvän puolesta, hän sanoo ja vetää veitsellä naisen kurkun auki.

Veren valuessa naisen kaulalta lattialle soi hänen laukussaan ”Don´t fear the reaper.”